Blogi

Helsinkiläisistä asuntokunnista 48,4 % on yksinasuvien koteja.

Yksinasuja Suomessa
 

Suomessa on noin 1,1 miljoonaa yksin asuvaa aikuista. Kaupungeissa joka toisen oven takana asustaa yksinelävä. Kun ilmiö on näin yleinen, miksi siitä puhutaan niin vähän?

 

Miksei yhden hengen asuntokuntien elämisen ehdot tule huomioiduksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, vaikka niillä on vaikutusta koko kansantalouteen? Onko yhteiskunnassamme piintyneitä, syrjiviä, ennakkoluuloisia asenteita, joita ei tohdita päästää päivänvaloon, tarkasteltavaksi ja tunnustettavaksi? Painetaanko yksinelävien ihmisten asiat villaisella, sumeaan alitajuntaan, koska kuvitellaan ettei heillä ole niin väliä – hehän ovat yksin ja siten joka tapauksessa alakynnessä?

Nämä kysymykset ovat sosiaalipsykologisesti kiinnostavia ja tutkimisen arvoisia. Suomen Yksinelävät ry:n perustaja Raija Eeva on tutkinut asiaa gradussaan "Vahva täytyy olla, että pärjää yksin", jossa hän analysoi Talousuutisten anonyymia sinkkukeskustelua diskurssianalyysin keinoin. Some on mitä mainioin foorumi paljastamaan syvimmät ja pimeimmät asenteemme. Ja asenteethan näkyvät ihmisten välisissä suhteissa ja vallankäytössä.  Yksinelävät eivät ole näkyneet eivätkä kuuluneet kansanosana vielä riittävästi, mutta muutosta on ilmassa.

Tilastojen valossa suomalaisista kotitalouksista ja yksinelämisestä tiedetään nyt jo riittävästi faktoja, jotta niitä voidaan hyödyntää päätöksenteon pohjana.Pariskunnan euro on yksinelävän 30 senttiä. Pariskunta saa vähentää saman kotitalouspalvelun kahdesti verotuksessaan, yksinelävä kustantaa yksin palvelun josta saa puolikkaan verohyödyn pariskuntaan nähden. Yksinelävä maksaa arvonlisäveroa kotitalouskohtaisesta kulutuksestaan tuplasti. Asuminen Suomessa on kallista, yksinelävän asuminen kalleinta. Toimeentulotuen saajista 70% on yksineläviä. Muun muassa edellä joitakin myötävaikuttajia yksinelävien köyhyyteen. Yksinelävistä kolmannes on köyhiä.

Koska asuminen ja sen kustannukset ovat yksittäisen ihmisen suurin elinkustannus, ensisijainen keino vaikuttaa yksinelävien hyvinvointiin on asumisen suunnittelu ja toteutus. Se on nyt Suomessa hyvin yksipuolista ja ydinperheajatteluun perustuvaa. Koska kulttuuri on murroksessa ja ikärakenne muutoksessa, asumisen suunnittelun ja toteutuksen pitää olla joustavampaa. Ennen kaikkea asumisen kustannusten on oltava kohtuulliset myös yksinelävälle. Samalla vaikutetaan positiivisesti koko kansantalouteen.

Yksinelämiseen saattaa liittyä myös yksinäisyyttä ja turvattomuutta, joiden lievittäminen asumisen suunnittelulla on tärkeää. Asumista ei tarvitse ajatella mustavalkoisesti - joko yksin yksiössä tai yhdessä kommuunissa. Tähän väliin mahtuu erilaista variaatiota ihmisten toiveita kuunnellen. Asumisen vaihtoehto, jossa on yhteisöllisiä piirteitä mutta riittävä oma ja yksityinen tila, puuttuu toistaiseksi. Nykyisin asumisen yhteisöt rakentuvat useimmiten olemassaolevaan asuntokantaan. Näin ollen yhteisöiltä edellytetään perinteisen perhemallisen asumisen valmiuksia. Näiden valmiuksien parantamiseen on kehitetty myös kaupallisia palveluja. Se on sinänsä hyvä asia, sillä osa yksinelävistä saattaa kaivata tiivistä, perheenomaista yhteisöä. Olisi kuitenkin luontevaa reagoida kulttuurin orgaaniseen muutokseen joustavasti ja nopeasti, monipuolistamalla asumisen suunnittelua. Yhteisöllisiä piirteitä omaavan asumisen ei tarvitse olla elitististä tai kallista. Muualla maailmassa ja etenkin edistyksellisessä länsinaapurissamme on paljon esimerkkejä onnistuneista yhteisöllisistä kokeiluista niin yksityisen omistus- kuin kunnallisen vuokra-asumisen saralla.

Jutta Järvinen, varapuheenjohtaja

(julkaistu alunperin syneko.fi 9.9.2015)

Tällä sivulla voi blogata yksinelämiseen liittyvistä valo- ja varjopuolista. Postauksen suosituspituus on 3000-4000 merkkiä, mutta se ei ole mikään ehdoton sääntö. 

Lähetä juttusi osoitteeseen posti@yksinasuvat.fi. Ilmoitamme sinulle mahdollisimman pian mahdollisesta julkaisemisesta.